Tässä artikkelissa kerromme, kenelle Oscarit menevät ja miksi.
Elokuvapalkinnoista ne kaikkein tarunhohtoisimmat eli Oscarit menevät jakoon sunnuntaina 9. helmikuuta. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen kultapatsaat jaetaan jo helmikuun alkupuolella tilaisuuden vakiinnuttua viime vuosina helmi-maaliskuun vaihteeseen.
Vaikka Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäsenet voivat äänestää suosikkejaan 4. helmikuuta asti, käytännössä kilpajuoksu on muuttunut monen palkintokategorian osalta kevyeksi loppuhölkäksi jo kauan ennen voittajan nimen julkistusta.
Etenkin ehdokkaana olevien näyttelijöiden osalta peli voidaan julistaa pelatuksi. Ennakkosuosikit voivatkin alkaa kaikessa rauhassa valmistella kiitospuheitaan. Joaquin Phoenix ja Renee Zellweger ovat voittaneet pääosistaan niin Golden Globen, Screen Actors Guild Awardin kuin Critics Choice Awardin, kuten myös sivuosarooleistaan ehdokkuuden napanneet Laura Dern ja Brad Pitt.
Nelikko on indikaattoripalkintojen perusteella jo niin vahvoilla, että yhdenkin heistä sivuuttaminen vaatisi suuren luokan ihmeen, käytännössä jonkinlaisen mediaskandaalin, eikä voitto tällöinkään olisi todennäköisesti uhattuna kellon käydessä kohti vääjäämätöntä.
Sitä paitsi ulkoelokuvalliset asiat eivät läheskään aina riitä painamaan taiteellisia ansioita lokaan: Casey Affleck synkisteli muutama vuosi sitten Manchester by the Sea -elokuvan pääroolissa niin tunteisiin vetoavasti, että edes Metoo-pöhinä ei pysäyttänyt junan kulkua.
Ehdokaslistoillakaan ei tänä vuonna suuria yllätysnimiä ole. Varsinaisesti puskista tuli vain Kathy Batesin (Richard Jewell) nousu sivuosaehdokkaaksi voidaan nähdä jonkun luokan paukkuna, vaikka kertaalleen Oscarin voittaneella konkarilla vakiintunut fanikuntansa onkin.
Kokemus on ehdokasjoukossa valttia, sillä yhteensä 19 ehdokkaasta yhdeksällä Oscar löytyy jo takan reunalta ja ensikertalaisehdokkaita on vain viisi. Scarlett Johansson on ehdolla peräti kahdesta elokuvasta (Marriage Story, Jojo Rabbit). Kyseessä ovat Johanssonin ensimmäiset Oscar-ehdokkuudet. Kahteen ehdokkuuteen samana vuonna ylsi viimeksi Cate Blanchett 12 vuotta sitten (Elizabeth: Golden Age, I’m Not There).
Tarkasteltaessa tämänvuotisia ehdokkaita huomio kiinnittyykin ennemmin siihen, ketkä listoilta puuttuvat. Tässä katsannossa esille nousee kaksi näyttelijänimeä, joiden poissaolo luo akatemiasta yhtäältä turhan elitistisen ja toisaalta ylenkatsovasti taiteellisesti kunnianhimoisempiin elokuviin suhtautuvan kuvan.
Ensiksi mainittu näyttelijä on Jennifer Lopez, jonka sivurooli Hustlers-elokuvassa on ollut yksi viime vuoden hypetetyimmistä. Hollywood on perinteisesti rakastanut näyttelijänä kyntensä näyttäneitä laulajia, mutta roolitöistään usein ivan kohteeksi joutuneelle Lopezille akatemia ei lämmennyt.
Suurempi oikeusmurha on kuitenkin Willem Dafoen jättäminen rannalle elokuvasta The Lighthouse. Veteraaninäyttelijä tekee Robert Eggersin mustavalkoelokuvassa yhden koko viime vuosikymmenen vaikuttavimmista roolitöistä, mutta nähtävästi elokuvan aihepiiri ja kuvallinen ilmaisu osuivat liian kauas elokuvateollisuuden edustajien mukavuusalueelta. Sen sijaan akatemian ex-kuvernöörille Tom Hanksille ehdokkuuteen riitti muikistelu Fred Rogersina periamerikkalaisessa draamassa A Beautiful Day in the Neighborhood.
Parhaan ohjaajan ja etenkin parhaan elokuvan Oscar-voittajien ennustaminen onkin sitten vaikeampaa. Siinä missä vanhaan aikaan nämä palkinnot tavattiin antaa samalle elokuvalle yhdeksän kertaa kymmenestä, viime vuosina palkinnot ovat yhä useammin jakautuneet kahden eri elokuvan kesken. Pääsääntö tuntuukin nykyisin olevan, että ohjaaja palkitaan elokuvan teknisistä saavutuksista, elokuva taas sen mukaan, mikä tuulen suunta milloinkin on.
Aikakaudelle oireellista on myös hyvää tarkoittavien mutta sosiaalisesta tiedostavuudestaan huolimatta turhankin sovinnaisten elokuvien hegemonia, josta paras – ja pahin esimerkki – lienee viime vuoden voittaja, roturistiriitoja säyseästi white savior -tematiikan kautta käsittelevä Green Book. Tähän jatkumoon sopivia voittajaehdokkaita ei tänä vuonna kuitenkaan ole, jos ei sellaiseksi lasketa natseille ajoittain kiusallisenkin hyväntahtoisesti hihittelevää Jojo Rabbitia.
Yhdentoista ehdokkuuden Joker olisi akatemialta vahva statement sen puolesta, että elokuvan arvostus ei ole riippuvainen lajityypistä. Bong Joon Hon Cannes-palkitun Parasiten kuusi ehdokkuutta luovat sille mielenkiintoisen näkymän, mutta se voittanee parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarin (viime vuoteen asti paras vieraskielinen elokuva), eikä edes kriitikoiden rakastama Roma pystynyt voittamaan molempia palkintoja? Onko Parasite se elokuva, joka rikkoo kuvitteellisen lasikaton?
Pienoisena ennakkosuosikkina gaalailtaan lähtee Sam Mendesin ohjaama 1917 – Taistelulähetit, joka saa Suomen ensi-iltansa tällä viikolla. Esittämäni johtopäätös perustuu siihen, että elokuva on jo voittanut Producer’s Guild -gaalan pääpalkinnon. Jos Mendes ensi viikonloppuna onnistuu voittamaan myös Director’s Guild -palkinnon, alkaa näyttää vahvasti siltä, että tasan American Beauty -ohjaaja uusii 20 vuoden takaisen temppunsa ja korjaa parhaan ohjaajan Oscarin.
Parhaan elokuvan ennustamiseen indikaattoripalkinnot ovat kuitenkin tarjonneet viime vuosina vähenevissä määrin apuja. Syynä tähän on äänestysmenetelmä, joka muuttui vuonna 2010, jolloin ehdokkaiden määrä myös tuplattiin. Nykyisin akatemian jäsenet pisteyttävät elokuvat paremmuusjärjestykseen, joten eniten ykkössijoja keränneen elokuvan nimi ei välttämättä nouse kuoresta, jos jokin toinen elokuva esimerkiksi esiintyy tasaisemmin kärkisijojen tuntumassa. Ennen uudistusta äänestettiin pelkästään voittajaa. Nykyinen systeemi rajoittaakin hyvin paljon voittomahdollisuuksia sellaisilta elokuvilta, jotka jakavat voimakkaasti äänestäjien mielipiteitä.
Joonaksen veikkaukset Oscar-voittajista
Paras elokuva: 1917
Paras ohjaaja: Sam Mendes, 1917
Paras miespääosa: Joaquin Phoenix, Joker
Paras naispääosa: Renée Zellweger, Judy
Paras miessivuosa: Brad Pitt, Once Upon a Time …in Hollywood
Paras naissivuosa: Laura Dern, Marriage Story
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Noah Baumbach, Marriage Story
Paras sovitettu käsikirjoitus: Greta Gerwig, Little Women